Mummo kertoo.

 

*Pata, joka ei halunnut kiehua.

-Oh-hoh! Onpa tylsää, haukotteli pata hellankulmalla. 

Eilen sillä oli haudutettu patapaistia, mutta tänään se oli tyhjä ja hyvin puhdistettuna hellalla.

-Tänään tehdään vihannesmuhennosta, suunnitteli äiti.

-Lihan vai kanan kanssa, halusi Saku tietää.

-Päivästäpäivään; kiehuta. Hauduta! Kypsytä. Eikö meillä padoilla ole muuta merkitystä, se kiukutteli!

-Että on tylsää!

Sitten se keksi. Lakko! Minäpä teen lakon! Tänään en kiehuta yhtään mitään! Enkä kypsytä ja hauduta.

Ja niin se teki.

Pata ei halunnut kiehua. Se ei haudutellut, eikä kypsytellyt!

-Mitä tämä on, kauhistui äiti! Ruoka ei kiehunut padassa, hellanlevyllä.

-Pata ei kiehu, vaikka lieden levy on kuinka kuuma.

-Soita patalääkäriin, keksi Santtu.

-Siinäpä se, mietti äiti.

Siiri toi äidille puhelinluettelon. Pee, niin kuin pata ja ..lääkäri. Patalääkärin puhelin numero.

-Hurraa, huusi koko perhe!

Kun patalääkäri tuli kotikäynnille, katsomaan pataa ja kuuli, että pata ei keittänyt, hän kurtisteli ensiksi vakavan näköisenä kulmiansa:

-Hm..

Tutki ja koputteli pataa. -Selvä juttu, sanoi patalääkäri,

-Sitä se on.

-Mitä se on, kysyi äiti patalääkäriltä, ja koko perhe kokoontui patalääkärin ja äidin vierelle, kuullakseen paremmin.

-Pata on pitkästynyt. Se tarvitsee sairaslomaa. Viikkoon sillä ei saa kiehutella mitään ruokaa. Ei haudutella, eikä kypsytellä.  Viekää se vaikka joelle ja upottakaa rantaveden virtaavaan paikkaan, pohjalle asti, määräsi patalääkäri. -Katsotaan sitten tilannetta uudestaan, jos ei siitä parane.

Ja niin tehtiin. Viikon kuluttua haettiin pata pois joen virtapaikan rantavedestä. Se pestiin ja kuivattiin.

-Kokeillaanpas palapaistilla, sanoi äiti. Kuumalla liedellä padan sisällä olevat palapaisti tarpeet alkoivat kuumeta ja kiehua. Pata keitti, haudutti ja kypsensi. -Hurraa, huusi koko perhe.

Pata oli parantunut. Se mitä pata siellä joessa ollessaan oli nähnyt ja kokenut, sitä ei kukaan tiennyt.

Näkikö vedessä kaloja, rapuja, simpukoita?

Kuuliko ympärillä olevan tuulen huminan.

Veden lirinän.

Linnun laulun,

puiden huminan?

Rantaheinän kahinan?

Lasten naurun.

 

Emmekä mekään tiedä sitä, sinä ja minä.

Mutta se paransi padan pitkästymisen ja tylsyyden.

Ja se on tärkeintä, se!

Liisa Salonen. Iisalmi/Savipelto.

*Pertti auttaa äitiä. 

*Kadonnut rahakukkaro.

Pertti oli aivan innoissaan.

Hän oli menossa toimittamaan äidin asiaa läheiseen ruokakaupaan. Sieltä hän hakisi muutamia ruokatyarvikkeita, joita äiti oli pyytänyt häntä sieltä noutamaan.

-Jauheliha paketti.

Maitotölkki.

Yksi hiivapala

ja jäätelötuutti paketti,

 

luki äidin kirjoittamassa kauppalistassa. Mukaan Pertti oli saanut 50-euron setelin.

-Älä sitten vain hukkaa tätä matkalla, oli äiti varoitellut häntä lähtiessä.

50-euronen oli Pertistä iso raha. Ennen hänen mukaansa ei ollut viellä annettu niin isoa seteliä, mutta tälläkertaa äidin rahakukkarossa  ei ollut ollut pienempää rahaa. Mutta olihan Pertti jo iso poika. 11-Vuotias ja jo  jo neljännellä luokalla kansakoulussa varmaankin osaisi toimittaa kauppa asiat siinä, kuin aiempien 5-ja 10-eurosienkin kanssa käydessä. Seteliraha oli taitettu pieneen kukkaroon ja laitettu Pertin oikeanpuoleiseen housuntaskuun kauppalistan kanssa. Varmuudenvuoksi Pertti vielä laittoi kätensäkkin taskun päälle, että tuntisi kukkaron kokoajan kädellänsä ja siksi tietäisi sen olevan siellä. Kun Pertti oli ehtinyt kävellä kauppaa kohti noin puolenmatkan verran näki Pertti tiepuolessa jotakin hyvin kiinnostavaa.

Tienvieren pienen kiviröykkiön vieressä mennämöngersi eteenpäin paksi karvapeitteinen toukka. Ja koska Pertti oli aina niin innostunut pikku ötököistä pysähtyi hän nyt seuraamaan tuota toukan etenemistä.

-Tuollaista toukkaa hän ei ollut vielä ennen nähnytkään. Se on ihan pakko kuvata. pertti otti kännykkänsä vasemmasta taskustansa ja kyykistyi toukan lähelle ja; naps, napsautti siitä kuvan.

-Odottakaashan pojat, kun näette tämän, hän intoili.

-Tällaista kuvaa minun kokoelmassani ei ollutkaan vielä. hän ajatteli riemuissaan.

Laittaessaan kännykän takaisin taskuunsa, hän sitten muisti minne oli menossa:

-Niin. Ja nyt kauppaan. Iloisesti ja huolettomast hypähdellen hän lähti jatkamaan matkaansa. Kaupan ulkoaven luona hän vielä tunnusteli oikean puoleista taskuansa, että rahakukkaro ja kauppalista olisivat taskussa ja voi surku. Kauppalista oli mutta rahakukkaroapa ei enää taskusta löytynytkään. Hui kauhistus!

Pertti säikähti tosissaan. Hän oli pudottanut rahakukkaron johonkin. No, Pertin ei auttanut, kuin lähteä palaamaan takaisin sinne päin, mistä oli tullutkin. Kaupasta hän ei saisi tavaroita ilman rahaa, joten turha sinne olisi mennä.

Kokoajan    tietä kulkiessaan  Pertti tarkasteli tietä ja tiensivua, että näkyisikö missään sitä pudonnutta kukkaroa.

5o-euroa! Mitähän äiti sanoisi hänelle, jos kukkaro ei löytyisi ja hän olisi hukannut niin ison rahan. Kyyneleet pyrkivät väkisinkin Pertin silmään. Itku oli jo tulossa sillä vielläkään ei rahakukkaroa näkynyt.

-Missä se on? Mihin pudotin sen.

Tuossa oli pitkiä heiniä. Niitä oli ihan pakko pöyhiä, jos se olisi pudonnut vaikka niiden sekaan. Ei ollut heinikossa.

-Ai, tuossa on se kiviröykkiö, jonka luona hän oli valokuvannut sitä toukkaa. Jospa se kukkaro on pudonnut silloin. Pertti oikein juoksi viimeiset askeleet ja kumartui oikein alas sitten etsimään sitä rahakukkaroa. Paikka jossa hän oli ollut kyykyllään, oli tuossa. Pertti tutki paikkaa innoissaan.

-Mitä tuon kiven vieressä on?

Voi riemu. Kukkaro!

Siinä maassahan se oli se hänen pudottamansa kukkaro. Pertti tuli suunnattoman iloiseksi löytäessään sen. Kukkaro kädessään hän hyppi kiviröykkiön ympärillä.

-Hurraa, se löytyi, hän riemuitsi. -Se löytyi.

Sitten Pertti juoksi kauppaan.

Osti ne kauppatavarat, mille asialle äiti oli hänet lähettänytkin. Vaihtorahatkin hän laittoi kukkaroonsa ja kiirehti kotiin.

-Äiti! Aiti! Nyt minä tulin kaupasta hän huusi.

Äiti kiirehti Pertin luokse. Hän tutki tavarat ja vaihtorahat, jotka olivat kukkarossa.

- Kiitos Pertti! Sinähän osasit jo säilyttää hyvin isommankin rahan ja toimitit asiat ihan oikein, kehui äiti.

-Odotahhan kun isäsikin kuulee tästä.